Ens viikolla sit taas yritystä kehiin.

Lauantaina ja sunnuntaina syömiset meni iha pyllylleen, eikä liikuntaakaan tullut harrastettua, mutta onneksi paino ei ole noussut. Perjantai meni hyvin, kävin jopa puolen tunnin lenkillä ja jumppasin puoli tuntia :) Lauantaina oliki sit selkälihakset kipeät. Myös vatsalihaksissa tuntui pientä rasitusta kun niitä venytteli. SE OLI KIVAA :)

Paino siis edelleen on tuossa 64 kg:n tietämillä, ja aion tehdä töitä sen eteen että ensi maanantaina luku olisi 63.

Tänään en toistanut eilisen virhettä, vaan söin reilun aamiaisen ennen kuin lähdin kyläilemään. Kaurapuuroa (2 dl. vettä, 1 dl. kaurahiutaleita) ja 1 appelsiini. Vatsa tuli täyteen ja maltoin kieltäytyä jäätelöannoksesta kun olin kyläilemässä. Hyvä minä!

Tänään kaupassa käydessäni huomasin, että kun mua janottaa niin samalla tekee mieli makeaa ja suklaata. Aika kummallista...? Äskenkin kun puhuttiin miehekkeen kanssa niin alkoi tekee mieli karkkia, mutta ku hetken aikaa tutkailin sitä tunnetta niin tajusin että mua janottaa ja puolen litran vesituopillisen jälkeen makeanhimo katosi.

Loppuilta meneekin villasukkia kutoen :) kunhan saan tuon keskeneräisen vauvansukan valmiiksi niin alan tekemään itselleni tossuja Huopanen langasta.

Tänään tein aika pahan mokan ja lähdin aamulla kaupungille ilman että söin aamiaista. Lopputuloksen voikin arvata... Kahvilassa kaksi kuppia kahvia ja iso voisilmäpulla. Kaupasta tarttui mukaan pieni rasia täytekeksejä ja söin koko paketin kotona, vaikka ei mulla tosiaan niitä kovin edes haluttanut. Mulla vaan oli kova nälkä enkä älynny syödä oikeaa ruokaa... Huoh.

Repsahduksesta huolimatta kävin reilu puolen tunnin kävelylenkin ja sen jälkeen jumppasin vähäsen. En varmaan pidempää ku vartin, mutta silti! :) Sen jälkeen puhuttiin miehekkeen kans puhelimessa ja kerroin sille kuinka pahalta tuntuu olla näin huonossa kunnossa... Hän tsemppasi mua kovasti ku sanoi, että minä kyllä pystyn saamaan itseni parempaan kuntoon ja varmasti onnistun pudottamaan painoani jos vain haluan :) 

Tää painon nouseminen on vaikuttanu mun käyttäytymiseen parisuhteessa. Aika uskomatonta... Varsinki makuuhuoneen puolella oon huomannu kuinka usein mä yritän (turhaan) peitellä mun laajenevaa vyötärönseutua ja olo on muutenkin "tukala" ja itsetunto välillä aika matalalla.

Olen nykyään autoton henkilö, joten hyötyliikunta tulee lisääntymään radikaalisti. Eilen kävelin kaverin luo viisi kilometriä ja tänään olisi tarkoitus tehdä sama lenkki, tosin tällä kertaa kävelen myös takaisin kotiin. Ulkona paistaa aurinko, ihanaa! 

Toistaiseksi tää työttömänä oleminen ei tunnu kovinkaan kummoiselta. Päivät menee netissä vuokra-asuntoa etsien ja erilaisia opiskelumahdollisuuksia pohtien. Itseluottamusta tarvis enemmän ku pohtii opiskeluja, mutta eiköhän tää tästä. Onhan tässä vielä aikaa miettiä et hakeeko yliopistoon vai ammattikorkeaan.

Tässä video joka saattaa kiinnostaa joitakin: http://areena.yle.fi/video/1298322184100

Tänään 4.3. esitysaikaa on jäljellä vielä 20 päivää. Kannattaa katsoa.

En oo joutanu/jaksanu ees oikeen liikkua tällä viikolla ja olo on aika kamala. Tänään olis sit ohjelmassa vähän jumppaamista ja jos kävis edes pienen kävelylenkin tekemässä niin olisin tyytyväinen.

Vauvakuume nostaa päätään jälleen kerran.. Tai no, en oikein pidä tuosta "vauvakuume" sanasta, mutta menkööt. Oon kohta jo vuoden ajan pohtinu että tahtoisin minulle ja miehelleni lapsen, mutta ku ei niin ei, se pitäis vaan hyväksyä. Tällä hetkellä mulla on koulu kesken (mut huomenna valmistun, jee!!!) ja miehellä myöskin. Lisäksi emme edes asu vielä saman katon alla, siis silleen virallisesti. Mutta toukokuussa muutamma yhdessä uudelle paikkakunnalle enkä millään malttais odottaa! Tuollaisia vauvaa koskevia haaveita on erittäin hankala unohtaa/työntää syrjään.. Niihin liittyy niin voimakkaita tunteita.

Mutta nyt! Lähden hakemaan pyykit pyykkituvalta ja sit huomenna lähdenkin viikoksi reissuun. Saadaan olla miehen kans yhdessä kokonainen viikko. Ihanaa :)

En oo uhrannu ajatustakaan tälle mun painon pudottamiselle, mutta silti, kuin automaattisesti, oon kauppareissuilla jättäny sipsi- ja karkkipussit rauhaan.

Silti on tullu syötyä melko huonosti. Erittäin hiilihydraattipitoisesti ja aivan liian vähän kasviksia ja hedelmiä.

Olen kiinnittänyt huomiota mun veden juontiin, ja sitä menee päivän aikana aivan liian vähän. Nyt yritän lisätä veden juomista ja se tuntuu hankalalta. Mut eiköhän se tästä, puolen litran vesituoppi on koko ajan tuossa pöydällä.

Pohdin eilen illalla nukkumaan mennessä kuinka tämä kaukosuhde vaikuttaa mun syömisiin. Arki-iltoina mä olen aika yksinäinen ja väillä on tylsää ja kamala ikävä omaa kultaa, joten tulee syötyä herkkuja vain siksi että olisi muuta ajateltavaa. Ehkäpä tämän asian tiedostaminen auttaa muuttamaan sen. :)